54 kieltä, joille ei ole oppikirjaa

Helsingin peruskoulut varautuivat tälle lukuvuodelle antamaan oman äidinkielen opetusta 54 kielellä ja jopa 308 ryhmässä (Helsingin Uutiset 24.8.2026). Suurimmat kielet ovat venäjä 76 ryhmällä, somali 71:llä, arabia 29:llä, englanti 19:llä ja mandariinikiina 9:llä. Listan toisessa päässä ovat yoruba, katalaani, punjabi, tagalog, wolof ja tigrinja, joilla jokaisella on yksi ryhmä. Viime lukuvuonna opetukseen osallistui noin 4 400 oppilasta 316 ryhmässä ja 52 kielellä.

Luvut kertovat, että kunta on tehnyt työnsä. Sitten tulee kysymys, jota uutinen ei käsittele: millä materiaalilla nämä ryhmät opiskelevat?

Ryhmä syntyy vain jos opettaja löytyy

Helsingin pedagogisten tukipalvelujen päällikkö Mari Heikkinen tiivistää pullonkaulan samassa uutisessa: jos jollekin kielelle ei löydy opettajaa, opetusta ei voi järjestää. Tämä on kunnan vaikein kohta. Se ratkeaa rekrytoinnilla, ei materiaalilla.

Kunnat ovat myös hyvin eri viivoilla. Ryhmän perustamiseen vaadittava oppilasmäärä vaihtelee kunnasta riippuen neljästä kymmeneen, ja valtion erityisavustuksen perustaso on neljä oppilasta (Kuntalehti). Kielikoulutuspolitiikan verkosto, SUKOL ja Oman äidinkielen opettajat ry vaativat keväällä, että kahden viikkotunnin vähimmäistaso turvataan lailla koko maassa ja että kuntien käytännöt yhtenäistetään (kannanotto 14.4.2026).

Samaan aikaan uusia kuntia tulee mukaan. Nurmijärvi päätti maaliskuussa aloittaa oman äidinkielen opetuksen tästä lukuvuodesta, kun 8,6 prosentilla kunnan oppilaista on muu äidinkieli kuin suomi tai ruotsi (Nurmijärvi 26.3.2026). Aloittava kunta kohtaa saman materiaalitilanteen kuin Helsinki, mutta ilman vuosien varrella kertynyttä aineistoa.

Yhdessä ryhmässä on kolme tasoa ja monta luokka-astetta

Oman äidinkielen opettaja tekee työnsä toisenlaisessa asemassa kuin muut opettajat. Irina Piippo kuvaa eron tarkasti: opetusta leimaa kansallisesti tuotetun oppimateriaalin puute, ja opetus kulkee monista lähteistä kerättyjen monisteiden ja opettajan omien välineiden varassa (Kieliverkosto 2024).

Ryhmät ovat lisäksi hyvin heterogeenisia oppilaiden iän, luokka-asteen ja kielitaidon suhteen. Piipon mukaan opettaja hallitsee samanaikaisesti vähintään kolmea taitotasoa. Käytettävissä on kaksi viikkotuntia, usein koulupäivän jälkeen. Siinä ajassa pitäisi palvella kolmea tasoa ja useaa luokka-astetta samasta aiheesta.

Osa opettajista tuo materiaalia lähtömaastaan tai vanhemmat tilaavat sitä verkosta. Kaikille kielille sellaista ei ole, eikä tuotu kirja seuraa suomalaista opetussuunnitelmaa. Työnantaja ei silloin aina hyväksy tilausta.

Materiaalin Bruukki tekee

Bruukki tekee materiaalin sillä kielellä, jota opetetaan, ja kirjoittaa jokaisen tekstin sen omalla kirjaimistolla. Ohjeet ja tehtävänannot voivat pysyä suomeksi silloin, kun oppilas tarvitsee ne suomeksi.

Lähteeksi käy se aineisto, joka opettajalla on jo käsissään. Otat lähtömaasta tuodusta kirjasta valokuvan tai tuot vanhan monisteen Word- tai PDF-tiedostona, ja Bruukki tunnistaa tekstin ja muuttaa sen muokattavaksi materiaaliksi. Sen jälkeen pyydät samasta aiheesta kolme tasoversiota, yhden jokaiselle ryhmässä olevalle taitotasolle. Tekoäly ehdottaa, sinä päätät.

Valmis materiaali lähtee ryhmälle kahta reittiä. Voit viedä sen PDF:nä tai Word-tiedostona tulostettavaksi, tai jakaa sen linkkinä, jonka oppilas avaa selaimessa ilman kirjautumista. Koulupäivän jälkeen pidettävässä ryhmässä linkki on käytännöllinen, koska sen voi avata kotona myös huoltajan kanssa.

Tiimitilassa sama materiaali on koko opettajakunnan käytössä. Kunnan kannalta tässä on ero opetustuntiin: materiaali tehdään kerran. Kun yksi somalin opettaja tekee kymmenen tunnin materiaalikokonaisuuden, se ei jää yhden ryhmän käyttöön. Materiaalin voi myös jakaa linkkinä kunnan rajan yli, jos kunnat haluavat tehdä työtä yhdessä.

Sama tarve näkyy S2-opetuksessa

Oman äidinkielen opetus ei ole ainoa paikka, jossa kieli ja materiaali kohtaavat. Opetushallituksen perusteisiin tuli 1.8.2026 voimaan muutoksia, jotka tarkentavat suomi tai ruotsi toisena kielenä -oppimäärän valintaa oppilaan todellisen kielitaidon perusteella ja määrittelevät siirtymät S2:n ja suomen kielen ja kirjallisuuden oppimäärän välillä. Samalla opetuksen järjestäjä voi tarjota valmistavan opetuksen lisäopetusta (Opetushallitus 15.1.2026). Paikalliset opetussuunnitelmat oli päivitettävä elokuun alkuun.

Taustalla on tasainen muutos. Perusopetuksen päättävistä nuorista 10 prosenttia puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia, kun osuus oli lukuvuonna 2020–2021 vielä 7 prosenttia. Uudellamaalla osuus on 18 prosenttia (Opetushallitus). Sama materiaali kahdella tai kolmella tasolla on siis tarve myös aineenopettajalle, jonka ryhmässä on S2-oppilaita.

Mitä Bruukki ei tee

Bruukki ei löydä opettajaa, eikä se korvaa oman äidinkielen opettajilta puuttuvaa pätevöitymispolkua. Kaksi rajausta kannattaa sanoa ääneen myös materiaalista.

Tekoälyn kielitaito vaihtelee kielen mukaan. Venäjässä ja arabiassa ehdotus on lähempänä valmista kuin wolofissa tai tigrinjassa. Harvinaisemmassa kielessä opettajan tarkistus painaa enemmän kuin suomenkielisessä materiaalissa. Siksi ehdotus tulee aina opettajalle tarkistettavaksi.

Toinen rajaus koskee kirjoitussuuntaa. Oikealta vasemmalle kirjoitettavissa kielissä teksti syntyy oikealla kirjaimistolla, mutta taitto noudattaa yhä vasemmalta oikealle kirjoitettavien kielten suuntaa. Kehitämme palvelua opettajien palautteen mukaan, joten kerro rohkeasti, jos jokin ei toimi.

Mitä kunta voi tehdä ensi viikolla

Ota yksi kieli, jossa ryhmä on jo olemassa ja materiaali on ohuinta. Pyydä sen opettajaa tuomaan yksi toimiva moniste Bruukkiin ja tekemään siitä kolme tasoversiota. Yksi tunti riittää sen arvioimiseen, kannattaako tapa laajentaa muihin kieliin.

Kokeile ilmaiseksi tai varaa esittely, jos haluat käydä läpi, miten tämä istuisi teidän kuntanne oman äidinkielen opetukseen.

Lue myös: kaksi opettajaa, yksi luokka, kolme tasoa ja eriyttäminen tekoälyn avulla.